Usein viestinnän ammateissa toimivat törmäävät siihen, että huoltajat ovat huolissaan heidän missä heidän lastensa kuvat julkaistaan. Moni tekee vielä sen rajauksen, että ok, jos kuva tulee lehteen, mutta netissä sitä ei saa julkaista. Vastuullisen huoltajan kuuluukin pohtia missä määrin ja millaista materiaalia lapsesta on julkisesti nähtävillä. Samalla kuitenkin omilla sosiaalisen median kanavilla julkaistaan lähes estottomasti omien ja tuttujen jälkikasvun kuvia, videoita ja kommentteja.
Harkinnanvarainen jalanjälki
Lastenlasten, kummipojan, serkun perheen tai ystävän tyttären kasvua ja kuulumisia on mukava seurata verkon välityksellä, kun välimatkat on pitkät ja tavataan harvoin. Sosiaalinen media mahdollistaa yhteydenpidon todella monipuolisesti.
Lapsi tai nuori ei välttämättä itse ymmärrä mitä merkitsee oman historian tallentaminen lähes estottomasti verkkoon oman tulevaisuuden näkökulmasta. Onko hyväksi, että kaikki on julkista ja löydettävissä verkosta? Tähän ei ole varmasti yhtä selkeää vastausta. Varmaa on kuitenkin se, että lapsen opastajana digitaaliseen maailmaan tarvitaan aikuista, jotta harkintakyky kasvaa. Mediakasvatusta tältä osin kaipaavat lasten lisäksi myös vanhemmat.
Eikä vanhemmiltakaan tule kieltää iloa julkaista perheensä iloa ja kasvunvaiheita verkossa. Ei lapset välttämättä myöhemmin kaikkea julkaistua materiaalia hyväksy, mutta hyvällä maulla tuotettu digitaalinen jalanjälki voi muodostua yhtä rakkaaksi kuin kirjahyllyssä oleva perhe-albumi. Tärkeintä on noudattaa harkintaa. Kavereiden on muistettava puolestaan kunnioittaa perheen "sääntöjä" siitä miten haluavat jälkikasvuaan verkossa käsiteltävän. Toiset puhuvat lapsistaan vain etunimen ensimmäisellä kirjaimella ja ovat jakamatta heidän kuviaan. Aina asiasta ei tarvitse edes keskustella vaan seuraamalla vanhempien profiilia muodostuu jo selkeä kuva siitä, miten he haluavat lapsensa digitaalisen jalanjäljen muodostuvan.
Voiko lapsen digitaalisen jalanjäljen tuottamisesta luoda selkeitä ohjeistuksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti