Osallistuin tänään sosiaalitoimittajien pitämään seminaariin Lapsi mediassa. Paikalla oli puhumassa niin isojen päivälehtien toimittajia, lapsiasiavaltuutettu, alan työntekijöitä sekä liittojen edustajia. Monesta näkökulmasta keskustelussa keskityttiin siihen, että pitääkö lasta mediassa suojella ja jos, niin miten. Lisäksi kysyttiin tarvitsevatko journalistit tähän yhteisiä pelisääntöjä?
Siitä oltiin melko samaa mieltä, että lapsia käsittelevissä jutuissa on käytettävä tarkempaa harkintaa kuin täysi-ikäisien kohdalla. Keskustelua herätti myös lasten esittäminen kuvissa. Toimittajien näkökulmissa tuli esiin, että toimittajilla on olemassa hyviä pelisääntöjä toimitusten sisällä, eikä varsinaisia yleisiä ohjeita kaivata vaan tietoa, jonka pohjalta luodaan hyviä käytäntöjä lisää.
Samalla, kun pohdittiin miten lasta pitäisi mediassa suojella, niin haluttiin yhä enemmän lasten omaa ääntä esiin. Lastensuojelukysymyksissä toimittajat vaativat sosiaalityöntekijöitä tuomaan oman äänensä esiin ja kertomaan asioita lapsen näkökulmasta. Yksityisyyden ja tietosuojan nimissä yksittäisissä tapauksissa asioihin on ehkä vaikea ottaa kantaa. Työntekijän näkökulmasta yhteyttä medioihin on otettu, mutta yleisellä tasolla asioista puhuminen ei houkuta toimittajia jutun tekoon vaan artikkeleihin halutaan mukaan varsinainen kohde eli lapsi tai tämän vanhemmat. Työntekijöillä ei aina ole tarpeeksi tietoa miten heidän tulisi kohdata toimittaja. Olisiko yhteiset "koulutustilaisuudet" /tapaamiset tähän vastaus?
Puheenaiheeksi nousi myös se, että osa vanhemmista haluaa julkisuuteen, mutta mikä on lasten rooli, kun heiltä lupaa kysymättä avataan ovet heidän yksityiseen elämäänsä? Ketä pitää lasten puolta, jos julkisuutta tavoitellaan hinnalla millä hyvänsä? Vastuuta ja harkintaa haluttaisiin näissä tilanteissa medialta. Toimittajat kuitenkin sanoivat, että tänä tosi-tv:n ja julkisuuteen hamuavien ihmisten aikana vanhemmat ovat tulleet paljon tarkemmiksi siinä antavatko tehdä juttuja lapsistaan. Jopa siinä määrin, että on vaikea saada lapsia sanomaan mielipiteitään mediassa.
Sosiaalinen media nousi esiin aika arveluttavasti mm. kiistanalaisissa huostaanotoissa. Maailmalla vanhemmat ovat julkaisseet omissa blogeissaan salassapidettäviä asiakirjoja. Harkintakyky saattaa sokaistua, jos ihminen kokee tarvetta taisteluun. Silloin sosiaalisen median välineet tuntuvat helpolta ratkaisulta hakea itselleen oikeutusta. Ei siinä paljon ajatuksissa ole yksityisyyttä ja tietosuojaa koskevat lait. Silloin ei kenties tule miettineeksi, että sen minkä laitat nettiin, jää sinne myös.
