Sherwood, ei kun Sharewood

Aiemmin olen pohtinut onnistunutta SoMen käyttöä. Hyvässä kampanjassa tai sovelluksessa on mielestäni yhdistynyt muun muassa helppo vaikuttaminen, kekseliäisyys ja erityisesti hyvän tekeminen. Näiden ominaisuuksien varaan on rakennettu todella toimiva palvelu Sharewood. Loistava, käytännöllinen ja vaikuttava idea, jossa todella jokainen voi vaivattomasti tehdä hyvää.

Lyhyesti sanottuna käyttäjä pystyy valitsemaan itselleen avustuskohteen, jolle kerää rahaa ottamalla vastaan itseä kiinnostavia mainoksia. Palvelu on rakennettu yhteisölliseksi ja käyttäjälle annetaankin monta tapaa vaikuttaa. Jokaisesta pienestä aktiivisuudesta kilahtaa valitulle avustuskohteelle pieni summa. Pienistä puroista ne isot joet syntyy! Palvelua on ollut todella mielekästä käyttää. Suosittelen.

Tarvitsevatko lapset mediassa suojelua?

Osallistuin tänään sosiaalitoimittajien pitämään seminaariin Lapsi mediassa. Paikalla oli puhumassa niin isojen päivälehtien toimittajia, lapsiasiavaltuutettu, alan työntekijöitä sekä liittojen edustajia. Monesta näkökulmasta keskustelussa keskityttiin siihen, että pitääkö lasta mediassa suojella ja jos, niin miten. Lisäksi kysyttiin tarvitsevatko journalistit tähän yhteisiä pelisääntöjä? 

Siitä oltiin melko samaa mieltä, että lapsia käsittelevissä jutuissa on käytettävä tarkempaa harkintaa kuin täysi-ikäisien kohdalla. Keskustelua herätti myös lasten esittäminen kuvissa. Toimittajien näkökulmissa tuli esiin, että toimittajilla on olemassa hyviä pelisääntöjä toimitusten sisällä, eikä varsinaisia yleisiä ohjeita kaivata vaan tietoa, jonka pohjalta luodaan hyviä käytäntöjä lisää.  

Samalla, kun pohdittiin miten lasta pitäisi mediassa suojella, niin haluttiin yhä enemmän lasten omaa ääntä esiin. Lastensuojelukysymyksissä toimittajat vaativat sosiaalityöntekijöitä tuomaan oman äänensä esiin ja kertomaan asioita lapsen näkökulmasta. Yksityisyyden ja tietosuojan nimissä yksittäisissä tapauksissa asioihin on ehkä vaikea ottaa kantaa. Työntekijän näkökulmasta yhteyttä medioihin on otettu, mutta yleisellä tasolla asioista puhuminen ei houkuta toimittajia jutun tekoon vaan artikkeleihin halutaan mukaan varsinainen kohde eli lapsi tai tämän vanhemmat. Työntekijöillä ei aina ole tarpeeksi tietoa miten heidän tulisi kohdata toimittaja. Olisiko yhteiset "koulutustilaisuudet" /tapaamiset tähän vastaus? 

Puheenaiheeksi nousi myös se, että osa vanhemmista haluaa julkisuuteen, mutta mikä on lasten rooli, kun heiltä lupaa kysymättä avataan ovet heidän yksityiseen elämäänsä? Ketä pitää lasten puolta, jos julkisuutta tavoitellaan hinnalla millä hyvänsä? Vastuuta ja harkintaa haluttaisiin näissä tilanteissa medialta. Toimittajat kuitenkin sanoivat, että tänä tosi-tv:n ja julkisuuteen hamuavien ihmisten aikana vanhemmat ovat tulleet paljon tarkemmiksi siinä antavatko tehdä juttuja lapsistaan. Jopa siinä määrin, että on vaikea saada lapsia sanomaan mielipiteitään mediassa. 

Sosiaalinen media nousi esiin aika arveluttavasti mm. kiistanalaisissa huostaanotoissa. Maailmalla vanhemmat ovat julkaisseet omissa blogeissaan salassapidettäviä asiakirjoja. Harkintakyky saattaa sokaistua, jos ihminen kokee tarvetta taisteluun. Silloin sosiaalisen median välineet tuntuvat helpolta ratkaisulta hakea itselleen oikeutusta. Ei siinä paljon ajatuksissa ole yksityisyyttä ja tietosuojaa koskevat lait. Silloin ei kenties tule miettineeksi, että sen minkä laitat nettiin, jää sinne myös.

Mitä vaaditaan onnistuneeseen SoMe-kampanjaan?

Voiko sosiaalisessa mediassa onnistua markkinoinnillisesti vain lahjoittamalla? Tällä hetkellä tuntuu, että voittajia ovat kampanjat, joiden edellytyksenä ovat lahjoitukset tai asioiden tarjoaminen maksutta. Hyvän kampanja tuottaa organisaatiolle erityisesti positiivista näkyvyyttä. Hatunnoston arvoinen suoritus on käyttäjien aktivoituminen ja yrityksen näkökulmasta erityisen tärkeää on käyttäjien ajatustenvaihto sen tuotteista. Parhaimmillaan saavutetaan aitoja suosituksia!

SoMessa ovat pärjänneet myös yksittäisten ihmisten pähkähullut ideat. Tälläkin hetkellä yksi mies taittaa matkaa minikaivurilla Hangosta Kuusamoon, koska tuli luvanneeksi tehdä näin, jos hän saa Facebook-sivulleen 50 000 fania.Uutiskynnys ylittyi monessa illan uutislähetyksessä, kun oli aika lähteä matkaan. Mikä merkitys tällä lopulta oli? 15 minuuttia julkisuudessa? Jäljen jättäminen historiaan? Ainakin osoitus SoMen mahdollisuudesta saada käyttäjät nopeasti ”puhaltamaan yhteen hiileen”. Moni markkinoinnin taitaja haluaisi saavuttaa vastaavaa. Ottikohan kukaan sponsori yhteyttä häneen? Loistava tilaisuus olisi ainakin ollut.

Helppoa vaikuttamista

SoMessa on ollut ihaltavaa se, että loisteliaimmat kampanjat ovat kummunneet nimenomaan pyrkimyksestä auttaa. SoMessa laitetaan hyvä kiertämään. Mikä sen helpompaa, kun siihen tarvitaan minimissään vain yksi klikkaus. Käyttäjä saa kokemuksen mahdollisuudesta vaikuttaa vaivattomasti.

Se, jos mikä on varmaa, että SoMessa tuotetut kampanjat vaativat uutta ja ainutlaatuista, jotta ne herättävät kiinnostusta ja saavat todella näkyvyyttä. Poikkeavatko nämä vaatimukset lopulta muista, perinteisemmistä mainos- ja markkinointikampanjoista?

SoMe yhdistää käyttäjiä

SoMetime 2010 sai minut ihmettelemään Twitterin mahdollistamaa yhteisöllisyyttä ja voimaa. Jälleen tänä iltana Twitter näyttää voimansa siinä kuinka hyvä kanava kyseinen palvelu on mielipiteiden vaihtamiseen.

Muutamien minuuttien päästä alkaa Euroviisujen finaali. Jo semifinaalit toivat useita tweettejä, joissa vaihdettiin mielipiteitä lauluista, esityksistä ja eri maiden mahdollisuuksista pärjätä sekä kehiin otettiin myös jokaisen käyttäjän Euroviisuista keräämänsä tietous.

Euroviisut eivät pahemmin ole Lordin voiton jälkeen herättäneet allekirjoittaneessa suurempaa mielenkiintoa. Kuitenkin tämä uusi näkökulma, joka on tullut SoMen kautta, saa minut tänä iltana seuraamaan finaalia...ainakin Twitteristä!

Sähköinen portfolio – vasta tulevaisuutta?

Työmarkkinoilla, jos  missä, haluaa olla hyvin valmistautunut. Oman portfolion ylläpito fyysisessä muodossa on jo vakiintunut osa työnhakijan arkea. Yhä useampi työnantaja odottaa kuitenkin linkkiä sähköiseen portfolioon myös viestinnän alalla. Työnhakijallekin on helpompaa päivittää tiedot yhteen kohteeseen ja lisätä hakemukseensa linkki, josta kaikki tarvittavat tiedot työnäytteineen löytyvät.

Sähköisen portfolion pitäisi olla vakiintunut tämän päivän palvelu. Niinhän sitä luulisi. Netissä surffaillessa ei ihan vaivattomasti löydäkään hyvää alustaa, jolla voisi oman sähköisen portfolionsa rakentaa.

Tekijänoikeudet ongelmako?

Taiteilijat ovat kärkijoukkoa nettiportfolioissa. Siksikö, kun heidän on helpompi laittaa omat teoksensa julkisesti nähtäville verrattuna esimerkiksi toimittajiin? Taiteilijoilla on teoksiinsa tekijänoikeudet toisin kuin toimittajilla. Pari vuotta sitten Hämeen Sanomissa oli juttu siitä, että toimittajien artikkelit omistaa se lehti, jossa ne on julkaistu. Näin toimittaja ei voi laittaa artikkelia sähköiseen portfolioonsa. Sen voi tehdä vain linkittämällä portfoliostaan kyseiseen juttuun. Harmi vain, että usein sanomalehtien arkistot ovat salasanojen takana, joten juttuja ei voi linkittää.

Portfolioiden luomiseen toki löytyy eritasoisia palveluita. Keskustelupalstoilla moni oli tyytyväinen Carbonmade.comiin. Vaikka työnhakijat haluavatkin olla työnantajien löydettävissä, niin kaikki eivät halua julkista portfoliota. Google tarjoaa ilmaisen palvelun, jolla pystyy kotisivujen tapaan luomaan portfolion ja moni blogialusta soveltuu tähän myös varsin hyvin. Näissä palveluissa sisältöä ei tarvitse jakaa kaikille. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että työnantajan on rekisteröidyttävä palveluun, jotta voi tarkastella työnhakijan portfoliota. Tämä on jo todennäköisesti liian vaivalloista työnantajalle, varsinkin jos hakemuksia tulee satoja.

Mielelläni olisin väärässä siinä, että hyvää portfolion tekemiseen soveltuvaa palvelua ei ole vielä luotu. Jos joku tietää palvelun, jossa voi luoda sähköisen ja yksityisen portfolion, niin vinkatkaa. Mikä olisikaan helpompaa kuin antaa työnantajalle osoite ja avainsana omaan nettiportfolioonsa.

Twitter näyttää voimansa

Twitter ei ole saanut Suomessa suuria käyttäjäjoukkoja liikkeelle. Kukaan ei osaa ennustaa saavuttaako kyseinen palvelu laajaa kansansuosiota täällä Pohjolassa jatkossakaan. 

Parhaillaan on käynnissä Sometime 2010 -tapahtuma Otaniemessä, jota voi seurata reaaliaikaisesti myös Twitteristä. Mahtavaa huomata kuinka sosiaalista mediaa hyödynnetään muutenkin kuin seminaarin puhevuoroissa, eikä jätetä aiheita vain seinien sisäpuolelle. Ihailtavaa on ollut seurata kuinka Sometime on luotu pitkälti sosiaalisen median avulla. Lopultakin aitoa käytäntöä siitä, mitä SoMella saa halutessaan aikaan.

Mielenkiinnolla jään seuraamaan mikä anti kotisohville Sometimesta kantautuu. 

p.s. SomeTime2010 myös Facebookissa