Mikä vapaaehtoistoiminnassa kiinnostaa?

Nyt vietetään vapaaehtoistoiminnan teemavuotta. Tarkoituksena on tuoda näkyväksi aktiivista kansalaisuutta edistävää vapaaehtoistoimintaa. Mikä saa ihmisen lähtemään mukaan toimintaan, luovuttamaan osan vapaa-ajastaan vapaaehtoistyölle, josta ei ole luvassa rahallista palkkaa?

Yleensä vapaaehtoistyössä toimivat eivät ole mukana vain yhdessä yhdistyksessä tai projektissa. Aktiiviset ihmiset löytävät itsensä useammasta tehtävästä päivätyönsä lisäksi. Hämmästyttävää on, että kyseiset henkilöt harvemmin valittavat kiirettä tai väsymystä. Mikä saa ihmisen toimimaan pyyteettömästi ja luovuttamaan osaamistaan ilmaiseksi?

Olisiko kyse esimerkiksi:

• halusta vaikuttaa
• halusta tavata samanhenkisiä ihmisiä
• verkostoitumisesta
• oman osaamisen kehittämisestä
• uuden oppimisesta
• tulosten ja hyvän mielen aikaansaamisesta

Kansalaisareenan sivuilta löytyy lisätietoa teemavuodesta. Mikäli vapaaehtoistoiminta kiinnostaa enemmänkin, mutta kohde ei ole vielä selvillä, kannattaa tutustua Tuntitili-sivustoon, josta löytää haulla helposti itselleen sopivan paikan osallistua vapaaehtoistoimintaan.

Jokainen lähtee mukaan omilla motiiveillaan. Kukaan ei odota työstään palkkaa. Tuntitili-sivustolla on myös vinkkejä siihen miten vapaaehtoisia voi kiittää toiminnassa mukana olemisesta. Paras "palkka" onkin yleensä kiitos ja arvostuksen osoitus työpanosta kohtaan.

Miksi sinä olet lähtenyt tai harkitset mukaan lähtemistä vapaaehtoistoimintaan?

Rekrytointi on maineenhallintaa puolin ja toisin

Työnhakutilanteessa työnantaja ja työnhakija haluavat kumpikin löytää itselleen parhaiten sopivan paikan ja osaajan, jotta motivoituneisuus uuteen työhön ja sen kautta syntyvä tulos olisi paras mahdollinen. Molemmat tahot haluavat antaa itsestään parhaan mahdollisen kuvan, jotta heidät nähtäisiin mahdollisimman kiinnostavana ja potentiaalisena kohteena. 

Kyse on siis molempien tahojen markkinoinnista. Molemmat tahot haluavat saada toisistaan mahdollisimman paljon selville. Suomessa on työnantajan kiellettyä etsiä työnhakijoista tietoa verkon kautta. Talouselämän artikkelissa Älä googlaa - kysy suoraan on pureuduttu juuri tähän tilanteeseen. Kyllä yksityishenkilön silti kannattaa harkita mitä verkkoon laittaa. Kerran verkkoon laitettu pysyy verkossa. 

Entäpä työnantajat? Usein hakuilmoituksissa työnhakijat suunnataan vierailemaan organisaation kotisivustolla. Itsestäänselvyys pitäisi olla, että tämän verkkosivuston tulisi olla kutsuva, selkeä ja informatiivinen. Työnhakijan on helposti saatava kuva mahdollisesta tulevasta työpaikastaan. Kyseisellä sivustolla tiedon pitäisi olla luotettavinta. Tuskin monikaan työnhakija jättää silti googlettamatta organisaatiota, kun on tekemässä hakemustaan tai saa haastattelukutsun. Myös organisaatioiden kannattaa panostaa seurantaan siitä, mitä heistä muualla verkossa kirjoitetaan. Keskusteluista on hyvä olla perillä. Mikäli on mahdollista, hyvin hoidettu keskusteluun osallistuminen on suurempi markkinointiplussa kuin maksettu ilmoitus. 

Oma lukunsa työnhakijalle on sosiaalisen median hyödyntäminen omassa työnhaussaan. Uratien artikkeli  Näin onnistut - 10 tapaa käyttää sosiaalista mediaa työnhaussa antaa pohtimisen aihetta, kun on työpaikkaa hakemassa. Verkko tuo lisää mahdollisuuksia ja haasteita niin työnhakijalle kuin työnantajallekin. Millaisia tilanteita olet kohdannut, joissa verkkoa olisi hyödynnetty rekrytoinnissa?