Työnhakutilanteessa työnantaja ja työnhakija haluavat kumpikin löytää itselleen parhaiten sopivan paikan ja osaajan, jotta motivoituneisuus uuteen työhön ja sen kautta syntyvä tulos olisi paras mahdollinen. Molemmat tahot haluavat antaa itsestään parhaan mahdollisen kuvan, jotta heidät nähtäisiin mahdollisimman kiinnostavana ja potentiaalisena kohteena.
Kyse on siis molempien tahojen markkinoinnista. Molemmat tahot haluavat saada toisistaan mahdollisimman paljon selville. Suomessa on työnantajan kiellettyä etsiä työnhakijoista tietoa verkon kautta. Talouselämän artikkelissa Älä googlaa - kysy suoraan on pureuduttu juuri tähän tilanteeseen. Kyllä yksityishenkilön silti kannattaa harkita mitä verkkoon laittaa. Kerran verkkoon laitettu pysyy verkossa.
Entäpä työnantajat? Usein hakuilmoituksissa työnhakijat suunnataan vierailemaan organisaation kotisivustolla. Itsestäänselvyys pitäisi olla, että tämän verkkosivuston tulisi olla kutsuva, selkeä ja informatiivinen. Työnhakijan on helposti saatava kuva mahdollisesta tulevasta työpaikastaan. Kyseisellä sivustolla tiedon pitäisi olla luotettavinta. Tuskin monikaan työnhakija jättää silti googlettamatta organisaatiota, kun on tekemässä hakemustaan tai saa haastattelukutsun. Myös organisaatioiden kannattaa panostaa seurantaan siitä, mitä heistä muualla verkossa kirjoitetaan. Keskusteluista on hyvä olla perillä. Mikäli on mahdollista, hyvin hoidettu keskusteluun osallistuminen on suurempi markkinointiplussa kuin maksettu ilmoitus.
Oma lukunsa työnhakijalle on sosiaalisen median hyödyntäminen omassa työnhaussaan. Uratien artikkeli Näin onnistut - 10 tapaa käyttää sosiaalista mediaa työnhaussa antaa pohtimisen aihetta, kun on työpaikkaa hakemassa. Verkko tuo lisää mahdollisuuksia ja haasteita niin työnhakijalle kuin työnantajallekin. Millaisia tilanteita olet kohdannut, joissa verkkoa olisi hyödynnetty rekrytoinnissa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti